Paluu astialle

                                   Back in the business?

                                                Kyllä.
Loppumaton elämänvirta vei perheemme mukanaan, väliaikaisesti, onneksi.
Okei, ei vienyt. Ainoa, ketä vietiin, olin minä ja se tapahtui helposti loppuvan ajan toimesta. En nyt sanoisi, että kiire helpotti, mutta tässä sitä ollaan taas.
Lapset kasvoivat isoiksi humahduksella. Ennen lapset halusivat leikkiä kotona. Nyt he haluavat harrastaa.
"Minä sinne tänne tuonne haluan NYT."

Vanhat harrastukset romukoppaan ja palaverin paikka. Omppu ei halua lopettaa mitään. Pimu ei tykkää futiksesta. Typy haluaa tehdä mitä muut.

Näin muistin virkistykseksi, minulla on kolme tyttöä, Omppu -01, Pimu -05 ja Typy -07 (meniköhän edes oikein, heh).

Omppu haluaa KILPALUISTELLA. Sulkapalloa. Tennistä. Sirkustella. Hiihtää. Suunnistaa. Juosta. Yleisurheilla. Ja jotain muutakin kuulemma. Pimu haluaa pesäpalloa, hiihtoa ja yleisurheilua. Sekä suunnistusta. Ja balettia. Ja lentistäkin. Pianoa vähän. 

Typy halusi pesäpalloa ja voimistelua. Erittäin realistisen kuuloista verrattuna isosiskojen toiveisiin. Rahtasin Typyn G-tyttöjen harjoituksiin ja sinne jäi. Rakastui kerralla. Voimistelun kanssa kävi vähän heikommin, siitä myöhemmin lisää. 

Pimu ei joustanut piirun vertaa suunnitelmassaan. Ei millään, yhtään. Vein pelaamaan pesäpalloa. Tykästyi. Vein hiihtokouluun. Ihastui siihenkin (ja voitti viime talvena piirinmestaruuden!) ja suunnistamaan, sinnekin halusi jäädä. Baletti on toistaiseksi kokeilematta... Yu-koulussakin tytöllä on sujunut hyvin.

Omppu pelailee pesistä, kilpaluistelee, hiihtää, pelaa sulista kerran viikossa, tennistä ei vielä ainakaan, juoksee ja yleisurheilee. Se on sillä purkissa. 

No, mutta tärkeimpään. Meillä on viime näkemästä syntynyt perheenlisäystä. Reilun vuoden ikäinen Poikanen :) Poikasen kanssa on ollut jotenkin höllempää kuin isosisarusten (ei sillä, poitsu ihan yhtä rakas kuin siskotkin!). Koska tiesin tämän olevan viimeinen lapsi (ja siskojen vauvatavarat myyty aikoja sitten) ostin Poikaselle vauvasängyksi matkasängyksi, kaukaloksi perus-Gracon ja rattaiksi jotkut Haberkornin kivan väriset. Ompun synnyttyä ostin tietysti hienon pinnasängyn jonka maalasin tosi kauniisti, markkinoiden turvallisimman kaukalon ja rattaiksi sen ajan kalliimmat (ja hienoimmat). Olisikohan Pimun synnyttyä, kun ostin matkarattaat ja uuden kaukalon Travel System-juttua varten... 

Typyn kasvettua myin kiireesti pois kaiken muun paitsi matkarattaat. No, hyvä niin.

Poikanen on kasvanut hyvin ja on todella vilkas ja ehtiväinen verrattuna siskoihinsa. Ovathan nuo tytötkin olleet aina aika termiittejä, etenkin esikoinen ja kuopus, mutta kyllä tämä pikkuinen on kaikista vilkkain. Oikea apinanpentu! :D Oli hyvä saada tämä pahnan pohjimmaiseksi. Omppu on tosi innokas hoitamaan lapsia, ollut aina, ja sujuu todella hyvin :) Pimun suhtautuminen on lähinnä keskinkertaista, kyllä se välillä veikkaa kanniskelisi, mutta loppujen lopuksi kaiken terrorisoiva veli ei sen suurempaa sielujen sympatiaa ole saanut aikaan. 

Typy puolestaan on ollut alusta asti hirveän negatiivinen. Tyttö, joka on ollut kuopus 6 vuotta, ottaa asian luonnollisesti aika vakavasti. Kaikki on kuitenkin sujunut. 

No, siinä olisi ehkä riittävästi tiedotetta ympyröihin palaamisesta! Ajattelin postata meidän kesäpuuhista, vähän ostoksista ja Poikasesta piakkoin :)

                      

 Ja viime blogista minulla on kontrolli lastenvaatteiden suhteen kadonnut kokonaan. Typylle tilasin tämän Monnalisan SILKKImekon jokunen hetki sitten, kun kohtuuhintaan sain. HUH.